Pääsivu /Historiaa

 

Kruzenshtern-parkki rakennettiin Telenborgin telakalla Wesermündissä (Bremerhaven). Laiva laskettiin vesille 24. kesäkuuta 1926 ja sen nimeksi tuli Padua. Padua kuului Flying-P-Liner-purjelaivojen sarjaan. Tämän sarjan kaikkien laivojen nimet alkoivat P-kirjaimella: Pangani, Potosi, Pamir, Petschili, Peking, Pommern, Preussen, Passat. Tämän sarjan valmisti hampurilainen laivanvarustamo F. Laeisz. Kaikissa näissä laivoissa oli vaaleansininen viiri, jossa luki FK. Näitä laivoja käytettiin linjalla Eurooppa – Chile, jota merimiehet sanoivat Flying Liner:iksi yrityksen nimen mukaisesti. Myöhemmin tähän nimeen lisättiin P-kirjain koska sarjan kaikkien laivojen nimet alkoivat P:llä. Näin muodostui nimi Flying-P-Liner (Lentävä linja P).
 
Padua  

Toisen maailman sodan jälkeen vuonna 1946 parkki Padua siirtyi Neuvostoliitolle sotakorvauksena ja sai nimekseen "Kruzenshtern" tunnetun venäläisen merenkävijä amiraali Ivan Kruzenshternin mukaan. "Kruzenshtern" kuuluu ns. windjammereihin (englannin kielestä "to jam the wind" – puristaa tuulen). Tämän sarjan purjelaivat olivat aikansa nopeimmat, niin kuin puristaisivat nopeutensa tuulesta.

Alun perin Padua käytettiin rahti- ja koululaivana. Padua käytettiin kaukoreiteillä ja sillä kuljetettiin rakennustarvikkeita Etelä-Amerikkaan ja paluumatkalla Chilestä salpietaria ja fosfaatteja. Laivaa käytettiin myös viljan kuljettamiseen Australiasta.

Vuonna 1926 Paduan kapteenina oli Carl Schuhberg. Kapteeni Richard Wendtin komennossa vuosina 1938-39 Padua teki nopeusennätyksen reitillä Hampuri – Chile – Australia – Hampuri ajassa 8 kuukautta ja 23 vuorokautta. Kapteeni Jørgen Jørsin johdolla parkki Padua kiersi neljästi Kap Hornin. Jørgen Jørs kuoli päivänä, jolloin laiva luovutettiin Neuvostoliitolle.

     

Helmikuussa 1946 Kronstadtissa olevan parkin kylkeen ilmestyi uusi nimi "Kruzenshtern". Vuosina 1968-71 parkki oli kokonaan muutettu koululaivaksi. Maailmankuuluksi laiva tuli maailmanympäripurjehduksen jälkeen (1995-96), joka tehtiin venäläisen laivaston 300-vuotisjuhlan kunniaksi. Reitti oli samanlainen kuin Ivan Kruzenshternin ensimmäisellä tutkimusretkellä. Juhlaretki kesti 308 vuorokautta ja siinä ajassa laiva purjehti 39 000 mailia ja kävi 18 satamassa.

Vuosi 1996 oli Sedov ja Kruzenshtern – purjelaivojen historiassa käännekohta – laivat poistettiin merivoimista. Neuvostoliitossa alettiin käyttää nykyaikaisia merentutkimuslaivoja ja purjelaivoja ei tarvittu enää.

Purjelaivojen pelastajaksi tuli Sedov-parkin kapteeni Petr Mitrofanov, joka kiersi virastot ja vakuutti viranomaisia purjelaivojen tarpeellisuudesta ja siitä, että laivat voivat vielä palvella koululaivoina.

Lopuksi Kalatalousministeriö otti parkit huomaansa ja niistä tuli koululaivoja.

Neuvostoliitolle luovuttamisen jälkeen "Kruzenshtern"- parkin kotisatamana oli Riika, vuodesta 1981 – Tallinna ja vuodesta 1991 – Kaliningrad.

 

Museum Kruzenshtern

     

Nykyään "Kruzenshtern" - parkki kuuluu Baltian kalastuslaivaston valtiolliselle akatemialle ja sitä käytetään koulutustarkoituksissa: akatemian ja muiden meriopistojen opiskelijat suorittavat harjoittelujakson laivalla. Parkki osallistuu säännöllisesti kansainvälisiin purjehdusregattoihin. Amerikan löytämisen 500-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyssä regatassa vuonna 1992 ”Kruzenshtern” voitti reitillä Boston – Liverpool, jossa parkki sai kehitettyä ennätysvauhdin – 17,4 solmua (32,4 km/h).


Vuonna 2000 Atlantin ylittävässä "Tall Ship – 2000" – regatassa "Kruzenshtern" oli tunnustettu parhaaksi A-luokan suurlaivojen kesken ja sai toisen palkinnon kaikkien luokkien laivojen keskennn


Laivasta "Kruzenshtern", 2011